Kiasma

AAVEKAUPUNKI KIASMASSA

“Helsinki on jäänyt puristuksiin Euroopan unionin ja Venäjän tsaarin joukkojen väliin. Terroristit ovat arkipäivää, kaduilla vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Kaoottisessa maailmassa on vallalla äärimmäinen itsekkyys. Suomi-niminen valtio on häviämässä maailman kartalta. Amerikkalaistunut oopperadiiva Clara saapuu konsertoimaan Helsinkiin YK:n hyvän tahdon lähettiläänä. Maataloustukiaisten leikkaamisesta hermostunut MTK:n terroristisiipi Maan ääni on juuri käynnistänyt operaation, jonka tarkoituksena on räjäyttää oopperatalo…”

Aavekaupunki perustuu Arto Mellerin näytelmäkirjoitukseen, jonka Jarmo Mäkilä toteutti sarjakuvaksi. Jukka Uusitalolta tilattu, Aavekaupunki sarjakuvan maailmaa mukaileva, installaatio valmistettiin tilaustyönä Kiasman Printtigalleriaan. Näyttelyn suunnittelutyöt aloitettiin lavastuksien osalta vuonna 1998.

Sarjakuvaa työstävä kuvataiteilija, Jarmo Mäkilä, otti yhteyttä näyttelyn tiimoilta. Hän oli vuosia takaperin nähnyt Taideteollisuusmuseossa esillä olleen pienoismallin kuvitteellisesta Vladivostokin kaupungista, joka valmistettiin Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma -elokuvaa varten. Pienoismallin rujo maailma, taloista tippuvine rappauksineen ja kuvitteellisine metrojunineen, oli jäänyt hänelle mieleen, sillä esitetty maailma mukaili Aavekaupunki-sarjakuvan tunnelmaa.

Työn suunnittelu alkoi heti, kun näyttelypaikka Kiasmassa varmistui. Installaation suunnittelussa saatoin yhdistää kaksi itselleni tärkeää harrastusta; pienoismallien valmistuksen ja kiinnostukseni Suomen sotahistoriaan. Suunnitteluun ja valmistukseen sain vapaat kädet toteuttaa oman visioni sodan runtelemasta Helsingistä. Valitsin kolme toisistaan poikkeavaa kaupunginosaa; Pasila, Vallila ja Kruununhaka. Rakennuksien ulkomuoto mukaili kullekin kaupunginosalle tyypillistä rakennuskantaa; Pasila oli betonia, Vallila kuvasi teollisuusrakennusta ja Kruununhaan rakennus asuintaloa, alueelle tyypillisine ikkunointeineen ja kivijalkoineen. Rakennusaikaa Kiasman Printtigalleriassa oli varattu kuukausi. Luonnosteltuani rakennuksia lopulliset piirustukset tehtiin suoraan lattian suojapapereihin. Installaatio haki lopullista muotoaan valmistusvaiheen edetessä. Kaikki eteen tulevat ideat testattiin käytännössä ja toimivat niistä käytettiin.

Printtigalleria käsittää kolme huonetta. Lopullisessa näyttelyssä yleisö saattoi tarkastella ensimmäiseen huoneeseen ripustettua sarjakuvaa ja installaation ensimmäistä osaa, Pasilaa. Seuraavassa huoneessa saavuttiin Kruununhakaan, joka oli näyttelyn vaikuttavin. Kruununhaan rakennuksen pommitusjäljet seinissä ja hajonneet ikkunat, sekä toiselle seinälle heijastetut arkistofilmit talvisodan aikaisista pommituksista vuodelta 1939, loivat ympärilleen voimakkaan ilmapiirin sodan kauhuista. Viimeisessä huoneessa saattoi syventyä jälkimmäiseen sarjakuvan osaan, ja tähän tilaan valmistettiin installaation viimeiset kaksi kaupunginosaa, Vallilan teollisuusalue ja Keskusta.

Yksi parhaista palautteista oli Helsingin Sanomissa, Bosnian sotaa nähneen valokuvaajan kommentti ”kuin Sarajevossa”. Vaikka itse installaation tarkoitus ei ollut shokeerata, Bosnian tapahtumat olivat tuolloin tuoreessa muistissa ja työ herätti ihmisissä muistikuvia sodan järjettömyydestä.

Toinen miellyttävä palaute tuli Ylen ykkösen ohjelmasta Artur. “Tämä villi pako urbaaniin, onneksi fiktiiviseen, kaaokseen osoittaa ne uskomattomat mahdollisuudet, joita Kiasma ja Lasipalatsi voivat tarjota kutkuttaakseen visuaalista uteliaisuuttamme. Enemmän tällaista sanomme ARTURissa!” Johan Förnäs.

Näyttely oli avoinna Kiasmassa 20.11.1998 – 17.1.1999 välisenä aikana. Yleisesti se sai positiivista palautetta.