Los Amantes del Círculo Polar

Ohjaus: Julio Medem

Lavastus: Satur Idarreta,

Lavastukset Suomessa
Jukka Uusitalo, Tiina Tuovinen

Napapiirin rakastavaiset on romanttinen kertomus Otosta ja Anasta, joita kohtalo heittelee Espanjasta aina Suomeen saakka. He törmäävät toisiinsa jo lapsina, kasvavat yhdessä, mutta lähtevät aikuisina eri suuntiin… Julio Medem (Tierra, Punainen orava) sekoittaa kerronnassaan fantasiaa, unta, todellisuutta ja mystiikkaa – kaikkia tarvitaan, jos tarinan aihe on se “elämää suurempi rakkaus”. Napapiirin rakastavaiset on kaunis ja maaginen elokuva, jossa on käytetty rohkeaa leikkaustekniikkaa ja jonka näyttelijät onnistuvat upeasti rooleissaan. Elokuvan lopun Suomi-kohtaukset hämmentävät suomalaiskatsojaa – espanjalaisille ne edustanevat eksotiikkaa.

Työmme alkoi espanjalaisen työryhmän kanssa kuvauspaikkojen etsimisellä. Suomen kohtaukset sijoittuivat Rovaniemelle ja sitä ympäröivään erämaahan. Espanjalaisille Rovaniemi löytyi Pohjois-Haagasta ja erämaamökki Karjalohjalta. Rovaniemen toriksi kävi Thalian aukio, jonka ympäristöstä löytyi myös Otto Middelmanin asunto.

Kun rakennustyöt alkoivat Suomessa, palasi espanjalainen työryhmä kotimaahansa. Kommunikointimme tapahtui lavastaja Satur Iddarretan kanssa sähköpostin ja faxin välityksellä. Haasteellista oli omaksua ohjaaja Medemin omaperäinen tyyli ja espanjalainen elokuvakieli, koska realismiin tottuneina suomalaisena emme välttyneet ihmetykseltä, että saamelaiset olivat kaksi metrisiä, yöttömissä öissä aurinko laski, vaivaiskoivut olivat tuulessa heiluvia ikihonkia ja eikä napapiirin maantieteellisellä sijainnillakaan ollut suurta merkitystä. Nähtyämme Medemin aikaisempia elokuvia pystyimme hahmottamaan hänen tapansa kertoa ja käsitellä tarinaa, jonka jälkeen ratkaisut olivat perusteltuja ja espanjalaiseen elokuvaan varsin sopivia.

Erilainen elokuvakulttuuri tuli ilmi kuvaustilanteissa. Ohjaaja ei astunut lavastuksiin ilman lavastajan tai rekvisitöörin lupaa. Hän ei istunut huonekaluilla ja harjoittanut näyttelijöitä tilassa jossa rakennettiin tai rekvisitoitiin.  Jos ohjaaja halusi siirtää esineitä setissä, hän tiedusteli mahdollisuutta lavastajalta, jonka mielipiteillä oli suuri painoarvo. Kuvauspaikalla ei ollut sellaista kaaosta, johon suomalaistuotannoissa on ollut pakko alistua. Lavastettuja tiloja pidettiin tarinan kannalta tärkeinä, niiden muutoksiin ja analysointiin käytettiin aikaa, jonka jälkeen oli valojen ja tekniikan vuoro. Espanjalainen työtapa tuntui meistä jokaisen ryhmän osaamisaluetta kunnioittavalta.

Elokuva esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla 20.9.1999. Elokuva noudattelee pitkälle Medemin elokuvien omaperäistä tyyliä, joka liikkuu todellisuuden ja epätodellisuuden rajamailla saaden katsojankin uskomaan epätoden todeksi.

Valitettavasti kuvamateriaali on surkeaa.

1067_2_274