Lapin kullan kimallus

Ohjaus: Åke Lindman

Lavastus & Rekvisiitta:
Jukka Uusitalo, Tiina Tuovinen

Lapin kullan kimallus kertoo eurooppalaisittain ainutlaatuisesta kultaryntäyksestä Lappiin. Kun ensimmäiset kultalöydöt tehtiin Lapissa nälkävuonna 1868, aloittivat sadat kultakuumeen valtaamat onnenetsijät vaelluksen kohti pohjoista. Elokuva pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja kertoo näiden kullanetsijöiden kohtalosta. Elokuvan päähenkilöt, kaksi entistä merimiestä Jakob Ervast ja Nils Lepistö kuulevat Lapin kultalöydöistä. Molemmat ovat kaivaneet kultaa Amerikassa ja he tarttuvat innokkaasti tilaisuuteen paremman elämän toivossa. Ervast myy koko omaisuutensa ja lähtee ystävänsä kanssa kohti pohjoista. Lapissa miehet osuvat kultasuoneen ja kultaryntäys on pian täydessä vauhdissa. Pohjoiseen vyöryy kullanetsijöitä, ja kultalöydösten ympärille kerääntyy kaikenlaista väkeä; työtä tekeviä, huijareita ja viihdyttäjiä. Lapin kultaryntäyksestä kertova elokuva on syntynyt ohjaaja Åke Lindmanin pitkäaikaisesta unelmasta.

__________________________

Elokuvan ennakkosuunnittelu alkoi Åke Lindman Filmproductionissa vuoden 1998 keväällä. Tutustuimme Åke Lindmanin kanssa kuvauspaikkoihin Lapissa ja melko pian rakennustyöt Ivalojoen varrella päästiin aloittamaan. Elokuvaa oli suunniteltu jo vuosia, jonka vuoksi valmiina oli  jokiveneitä ja  kullankaivajien kämppiä, joita oli valmistettu paikallisen koulun oppilastyöprojekteina. Kämppien käytöstä elokuvassa luovuimme, sillä ne eivät olleet historiallisesti oikean näköisiä, kun vertasimme niitä geologian museon valokuvista ja arkistomateriaaleista löytämiimme kämppiin.

Elokuvan tarina, rakennukset ja roolihenkilöt olivat todellisia, jonka vuoksi historian tutkiminen näytteli suurta osaa elokuvan visuaalisen maailman luonnissa. Pelkän kirjallisen tiedon varassa emme edenneet kovinkaan pitkälle, sillä tuon ajan kultalöytyöjen määrät ja ajankohdat olivat toisistaan poikkeavia, jonka vuoksi selvitimme historiaa Oulun maakunta-arkistossa ja Helsingin Valtionarkistossa. Näistä paikoista löysimme lupapapereita, päiväkirjoja, valtauskartat, tietoa oikeudenkäynneistä ja kirjeistä. Myös tarvikeluettelot Kultalan Kruununstationin ajoilta antoivat viitteitä siitä, millaista esineistöä Kultalassa oli. Uppouduimme entistä syvemmälle asiakirjoihin, kun löysimme elokuvan päähenkilöt Ervastin ja Lepistön. Asiakirjoissa oli yksityiskohtaisesti lueteltu heidän valauksiensa määrät, sijainnit ja kultalöydöt kultakin alueelta. Luvat saatuamme teimme kopioita kartoista, asiakirjoista ja päiväkirjoista, joista oli käytössä kolmikielisenä; suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Joten elokuvassa esiintyvät paperit ovat todellisten asiakirjojen kopioita.

Ivalojoen varressa seisoo edelleenkin alkuperäinen Kultalan rakennus vain kivenheiton matkan päässä meidän rakennuttamasta Kultalasta. Elokuvassa emme kuitenkaan käyttäneet vanhaa museorakennusta, sillä elokuva kertoo ajasta, jolloin Kultalan rakennustyöt olivat juuri pättyneet. Vanha patinoitunut museorakennus ei vastannut sitä mielikuvaa vasta valmistuneesta Kultalasta ja olisi ollut koomista yrittää lavastaa ajansaatossa patinoitunut rakennus uudeksi jättämällä ympäristöön juuri kaadettuja puita ja kuorittuja hirsiä lastuineen.

Kokonaisuudessaan elokuvan rakennettu Kultala käsitti päärakennuksen, väentuvan, leipomon ja kapakan. Todellisuuteen verrattuna rakennukset olivat n. 13 % pienempiä kuin alkuperäiset ja niiden sijoittelu toisiinsa nähden oli tiiviimpi. Ivalojoen varteen rakennettiin neljä kullankaivajan kämppää, joista suurimmassa kuvattiin myös sisäkuvia. Jokea ympäröivään maastoon valmistettiin saamelaisasumuksen pihapiiri, useita pienempiä valtauksia, laavuja ja rännityksiä. Kultalan rakennuksia käytettiin vain ulkokuvauksissa ja sisäkuvia varten Ivalosta vuokrattiin halli, jonne päärakennuksen interiööri valmistettiin. Elokuvassa esiintyvä Kultalan kapakka oli osittain rakennettu Tankavaaraan. Kapakan ulkonäöstä ja sistuksesta ei ollut säilynyt tarkkaa tietoa, joten saatoimme rakennuksen kuvauskuntoon. Rakensimme umpinaisen etuseinän ja maalattian tilalle teimme lautalattiat. Astiat ja pelikortteja sekä pienrekvisiitta teetettiin. Elokuvan kuvauksia suoritettiin laajoilla alueilla pitkin Lappia mm. Sodankylässä, Kittilässä ja Inarissa.

Ensimmäisen kuvausjakson loppupuolella rakennustöitä ryhdyttiin tekemään Etelä-Suomeen. Oulussa sijaitsevan kapakan sisäkuvia varten Yleisradiolta vuokrattiin studio, jonne lavastettiin aikaan sopiva kapakkamiljöö. Kapakkaa suunnitellessa meillä ei ollut käytettävissä esikuvia, joten rakennus suunniteltiin niiden tietojen pohjalta, joita meillä oli tuon ajan kapakoista käytettävissämme. Suurelta osin se on kooste eri miljöistä ja omista mielikuvista. Richardin kadulta vuokrattiin kaksi huoneistoa, joihin rakennettiin Kuvernöörin ja Vuorihallituksen virkahuoneet. Unioninkadulle ulkokuvia varten rakennettiin kioski, joka ulkonäöltään mukaili Hartwallin ensimmäistä limonadikioskia. Muita kuvauksia suoritettiin Kalevankadulla tyhjässä puutalossa, jonne lavastettiin Oulun kapakassa sijaitseva hotellihuone, Sipoon kotiseutumuseossa kuvattiin Ervastin uusi ja vanha koti ja Kotojärven kartanossa Kreivin asunto.

Lapin_kullan_kimallus_poster