Pelon maantiede

Ohjaus: Auli Mantila

Lavastus & Rekvisiitta:
Jukka Uusitalo, Tiina Tuovinen

Tervasaaresta löydetään keski-ikäisen miehen tunnistamaton ruumis, jonka henkilöllisyyttä oikeushammaslääkäri Oili Lyyra ryhtyy selvittämään. Pian hänelle selviää, että hänen pikkusiskonsa Laura ystävineen on sekaantunut miehen kuolemaan. Oilin miesystävä, rikosetsivä Eero Harakka tutkii samaa tapausta ja pääsee vähitellen johtolankojen jäljille. Parisuhdetta koetellaan akkalauman pitäessä Oilia otteessaan. Mies-sukupuolta kohtaan pettyneet, väkivallalla ja kostolla puolustautuvat naiset laittavat Riikan autokoulun opettajan, Rainer Auvisen sovinismistaan tilille. Alaston tagein koristeltu Auvinen löytää itsensä jättömaalta, eivätkä poliisit usko viinalta haisevan Auvisen tilitystä raiskauksen uhriksi joutumisestaan. Poliisien päästessä lähemmäksi rikoksen ratkaisua varakkaan Saara Tannerin luona asuvat naiset päättävät pysyä kaupungissa siihen saakka, kun pelon olemukseen syventyvän Maaru Tangin tohtorinväitöstilaisuus olisi ohi. Elokuva perustuu Anja Kaurasen (Snellman) samannimiseen romaaniin.

Elokuvan ennakkosuunnittelu alkoi Blind Spot Pictures Oy:ssä vuoden 1999 alussa. Se kuvattiin suurimmaksi osaksi Helsingissä ja lavastettiin olemassa oleviin julkisiin tiloihin ja asuntoihin. Pelon maantiede oli tähän aikaan sijoitettu elokuva, joka käsitteli naisten väkivaltaa. Pohdimme pelon olemusta yhdessä ohjaaja Auli Mantilan kanssa. Tiloista haluttiin avaria ja lasisia,                      – ihmisiä omissa akvaarioissaan. Kuvauksessa käytettiin paljon ikkunaheijastuksia samaa tunnelmaa tehostamaan.

Elokuvan lavastus toimi pitkälle kuvaspaikkojen valinnoilla; rikosetsivän asunto valittiin korkealta, josta avautui upeat näkymät Helsingin katujen valomereen. Turvassa norsunluutornissaan, saattoi rikosetsivä kontrolloida kaupunkia ja sen paheita. Lasisuus toistui kaikissa elokuvan miljöissä. Oikeuslääketieteen laitoksella kuvattiin vesivainajan ruumiinavaus, Oili Lyyran asunto lavastettiin olemassa olevaan asuntoon, Rainer Auvisen autokoulu vanhaan autotaloon ja poliisilaitos satamarakennukseen, jonne sisustettiin poliisilaitoksen toimistohuoneet ja vastaanotto.

Suurin rakennustyö Saara Tannerin asunto, joka rakennettiin Vr:n peltiseen halliin, oli lasitiilillä verhoiltu, pelkistetty, valkea ja avara asunto, jossa akvaariotunnelmaa korostettiin. Saaran asunto oli vaativa työ rakenteellisesti. Tilan kokonaisneliömäärä oli noin 170 m2. Asunto suunniteltiin eri tasoihin; lattioissa oli 90 cm:n korkeuseroja ja puoliympyrän muotoisia portaita. Sisustuksessa eri aikakausia sekoitettiin toisiinsa. Tannerin asunnossa menneisyys huokui nykyisyyden alla. Huoneet tapetoitiin toisistaan poikkeavilla kuoseilla. Yhteen huoneeseen valittiin Saaran lapsuusajan tapetit, toiseen raskasta, suurikuvioista ja konservatiivista tapettia, joka oli jäänne Saaran isästä ja tämän menneisyydestä armeijan palveluksessa. Kalustus ja esineistö koostuvati eri aikakausista. Saaran edesmenneiden vanhempien mieltymyksistä kertoivat ranskalaiset kaapit, pöydät ja tuolit. Konservatiivisiin puitteisiin muuttaneet naiset olivat tuoneet mukanaan henkilökohtaisia tavaroita, nuoren tytön pehmoleluista, lukollisiin päiväkirjoihin ja popantiikkiin. Kun naiset aikovat häipyä kaupungista vähin äänin, käsikirjoituksen mukaisesti muuttomiehet tyhjentävät asuntoa. Osa huoneista näkyykin vain riisutussa asussaan. Oili Lyyra oli oikeushammaslääkäri, jota varten jouduimme perehtymään oikeushammaslääkärin työhön ja laitteistoon, jota hän päivittäin tarvitsee. Rakensimme hammasröntgenlaitteen ja huoneen Vr:n halliin. Myös suihkukohtaukset kuvattiin halliin rakennetussa suihkunurkkauksessa.

Ulkokuvia elokuvassa oli myöskin paljon ja suurimmaksi osaksi ne tehtiin öiseen aikaan. Miehiin pettyneinä naislauma kaahaili suurella mustalla Chevyllään kostamassa saamaansa huonoa kohtelua. Auto sisustettiin naisten keikkavarustein; köysiä, kenttäpakkeja ja Maglite-lamppuja roikkui auton naulakoista. Ikkunoihin asennettiin verhot ja kattoon kiinnitettiin väkivaltatapauksista kertovia lehtileikkeitä.

Elokuva sai ensi-iltansa 21.1.2000.

pelon